Amos Andersonin taidemuseo esittelee keväällä 2015 merkittävän tanskalaisen taidemaalarin Vilhelm Hammershøin (1864–1916) teoksia vuosilta 1883–1916.

Vilhelm Hammershøi tunnetaan hiljaisuuden maalarina, jonka tuotantoon kuuluu lukuisten sisäkuvien ohella maisemia ja henkilökuvia. Vaikka taideopintonsa kahdeksanvuotiaana aloittanut Hammershøi saavutti jo nuorena laajaa kansainvälistä suosiota, hän oli ennen kaikkea tanskalainen taiteilija, oman lähipiirinsä ja kotikaupunkinsa Kööpenhaminan kuvaaja.

Hammershøin maalauksille ovat ominaisia pehmeään valohämyyn kietoutunut melankolia, värityksen vaimeus, sommittelun geometria sekä valokuvan tarkkuus. Hänen mielestään maalauksen värivaikutelma oli sitä parempi, mitä vähemmän siinä oli värejä. Yksi Hammershøin monista ihailijoista oli runoilija Rainer Maria Rilke, joka kirjoitti 1905: ”Hammershøi ei ole niitä, joista voi puhua nopeasti. Hänen taiteensa on pitkää ja hidasta, ja milloin hyvänsä sitä lähestyykään, tarjoaa se runsain mitoin syitä puhua siitä mikä taiteessa on tärkeää ja oleellista.”

Suomessa on aikaisemmin nähty vain yksittäisiä Hammershøin teoksia. Ensimmäisen Suomessa järjestettävän laajan Hammershøi-näyttelyn teokset on lainattu pääosin julkisista kokoelmista Tanskasta, Ruotsista, Saksasta, Ranskasta ja Isosta-Britanniasta. Suomessa on vain yksi tanskalaismestarin maalaus, Ateneumin kokoelmiin kuuluva Sisäkuva (1905).

Näyttelyn ovat suunnitelleet kriitikko ja kuraattori Timo Valjakka ja taidemaalari Paul Osipow yhteistyössä museon henkilökunnan kanssa.

Näyttelyn yhteydessä julkaistaan SKS:n kustantama runsaasti kuvitettu kirja, jonka runkona on tanskalaisen kustantajan Bløndalin 1995 julkaisema Osipowin ja hänen ruotsalaisen kollegansa Ola Billgrenin (1940–2001) Hammershøita käsittelevä kirjeenvaihto. Kirjeenvaihto on syvällinen luotaus Hammershøin taiteeseen ja valottaa samalla kahden johtavan pohjoismaisen taiteilijan ajattelua ja tapaa katsoa taidetta. Kirja kytkee Hammershøin tähän päivään ja osoittaa miksi tämä historiallisesti tärkeä taiteilija on edelleen merkityksellinen sekä varhaisena edelläkävijänä että monen oman aikamme taiteilijan esikuvana.