Tyko Sallinen

1879 –1955

Tyko Sallinen on Juho Mäkelän ja Jalmari Ruokokosken ohella Suomen ensimmäisiä yksilöllisyyttä ja tunnevoimaa korostavia modernisteja. Suomalaista maisemaa ja kansaa ennennäkemättömän suorasukaisella tavalla kuvanneesta Sallisesta tuli parissa vuodessa nuoren polven johtohahmo, jonka laajan tuotannon huippukausi ajoittuu 1910-luvulle.

Sallisen ensimmäinen muotokuva Mirri-vaimosta syntyi kolme vuotta ennen hänen suurta huomiota herättänyttä läpimurtoaan. Tammikuussa 1909 Sallinen oli vihitty nuoren taideopiskelijan, Mirriksi kutsumaansa Helmi Lydia Vartiaisen kanssa. Maaliskuussa pari matkusti yhdeksäksi kuukaudeksi Pariisiin matka-apurahan turvin. Vuonna 1904 taideopintonsa lopettanut Sallinen oli jo ennen Pariisin-matkaansa asunut pidempiä ajanjaksoja Tukholmassa ja Tanskassa. Tammikuussa 1909 hän oli ihaillut Edvard Munchin ja Toulouse-Lautrecin töitä Helsingissä.

Silmien avautuminen modernismille tapahtui lopullisesti Pariisissa hänen tutustuttuaan Matissen ja muiden Fauvistien taiteeseen. Tarinan mukaan erityisesti Kees van Dongenin väreistä lumoutuneena hän puki vaimonsa läheisestä tavaratalosta hankkimaansa hennon roosan väriseen leninkiin ja ryhtyi maalaamaan. Paletistaan hän poisti kaikki turhat murretut sävyt ja toteutti työn ultramariinilla, valkoisella ja violetin eri vivahteilla kerros kerrokselta osittain veitsellä rapaten. Ajalle tyypillisesti hän pyrki korostamaan pinnan kaksiulotteisuutta kuvaamalla mallin suoraan edestä varjostusta vältellen. Alunperin huomattavasti kookkaamman maalauksen Sallinen rajasi poistamalla alaosan niin, että teoksesta tuli rintakuva. Lieneekö kangas vaurioituneen vuoden 1910 ullakkopalossa, jossa suurin osa taiteilijan varhaistuotannosta tuhoutui.

Vaikka tästä hieman kömpelöstäkin maalauksesta puuttuvat Sallisen myöhemmille teoksille ominainen siveltimen lennokkuus ja räiskyvät väriyhdistelmät, on tuloksena ensimmäisiin ekspressiivisiin kokeiluihin lukeutuva työ ja karkeasti muotoiltu prototyyppi kuuluisiin Mirriä esittäviin kuviin. Seuraavan viiden vuoden aikana Sallinen purki kaiken vihansa ja ristiriitaiset tunteensa naissukupuolta kohtaan toinen toisiaan paljastavimmissa vaimonsa muotokuvissa. Vilkkaaksi ja luonnonlapseksikin luonnehdittu karjalaistyttö sai nyt nähdä itsensä kuvattuna miehensä sielun silmin. Yhteisinä nimittäjinä näissä kuvissa ovat mallin vajaaälyiseksi luonnehdittu katse, siankärsää muistuttava pystynenä ja puoliksi avoimet mutruhuulet. Suhteessa ilmenneet ristiriidat johtivat pian avioparin eroon. Mirri kuoli 32-vuotiaana vuonna 1920.