Santeri Salokivi

1886 –1940

Santeri Salokivi löysi jo varhain oman tyylinsä eikä siinä tapahtunut suuria muutoksia myöhemmin. Hän opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa 1900-1904 ja jatkoi opintoja Münchenin taideakatemiassa 1905-06 ja 1907-08. Hän kävi monta kertaa Italiassa ja Ranskassa ja viihtyi erityisesti Pariisissa, missä hän koki impressionisteilta saamansa vaikutteet merkittäviksi.

Impressionismiin ja uusimpressionismiin pohjautuva maalauksellisuus ja kirkkaat värit olivat ajankohtaisia Suomessa 1910-luvun alkupuolella. Monien taiteilijoiden kohdalla tämä vaihe jäi lyhyeksi mutta Salokivelle se oli lähtökohta. Taiteilija eli tuolloin vahvaa kautta ja maalasi urbaaneja puistokuvia, vilkkaita kaupunkinäkymiä ja torikuvia Ventsiassa, Roomassa, Turussa, Pariisissa, Helsingissä ja Rivieralla. Hän oli löytänyt Ranskasta ja Italiasta voimakkaan ja erilaisen valon, jota hän maalasi herkullisesti valkoisella värillä ja rinnasti täyteläiset vihreät lehvistöt syviin violetteihin varjoihin. Aurinkoisuus, ilmavuus ja vehmaus olivat tunnusomaisia ulkona tehdyille, eläville, ja joskus koristeellisillekin tuokiokuville.

Vuonna 1997 Santeri Salokiven tyär, rouva Lila Salokivi-Kavaleff lahjoitti Amos Andersonin taidemuseolle yhdeksän isänsä maalausta. Museon kokoelmissa on nyt yhteensä kolmetoista Salokiven työtä, joista varhaisimmat on tehty vuonna 1914 Roomassa, missä taiteilija oli vaimonsa kanssa häämatkalla, jonka aikana hän maalasi ahkerasti suosikkipaikkoinaan Monte Pincio ja Borghesen puisto.

Kokoelmissa olevat myöhemmät työt ovat kesäisiä maisemia etupäässä 1930-luvulta. Saaristo oli Salokivelle merkittävä ympäristö jo nuorena ja aihe hallitsi hänen ensimmäistä näyttelyään vuonna 1907. Hän palasi saaristomaisemaan 1920-luvun lopussa ja vietti kesänsä mm. Högsårassa, Ahvenanmaalla ja Pellingissä, missä hänen mielestään oli Suomen kaunein ilma, maalaten rantoja, merta, laivoja, kylämaisemia, mökkejä ja ranta-aittoja. Vanhat purjelaivat olivat taiteilijan heikkous ja hän saattoi odottaa kauan nähdäkseen laivan lähtevän tai saapuvan. Salokivi onkin joskus sanonut, että ”en ole koskaan maalannut enkä halua koskaan maalata muuta kuin sitä mitä rakastan ja näen luonnossa”.