Magnus Enckell

1870 –1925

Magnus Enckell kuului nuoruudessaan vuosisadanvaihteen Suomen taiteen kultakauden johtaviin nimiin. Vuoden 1891 ensimmäisestä Pariisin-matkastaan lähtien hänen kehitykseensä vaikutti voimakkaasti ajan kuvataiteen ja kirjallisuuden mystis-romanttinen symbolistinen suuntaus. Enckellin alunperin tumman väriaskeettinen, piirustukseen ja ihmiskehon klassiseen esittämistapaan perustuva taide alkoi vähitellen muuttua maalauksellisempaan suuntaan.

Tutustuttuaan 1900-luvun alussa A.W. Finchiin, Suomeen muuttaneeseen belgialais-englantilaiseen taiteilijaan ja myöhemmin Sigurd Frosterukseen, nuoreen arkkitehti-kriitikkoon hänen mielensä alkoi kypsyä uudelle modernille jälki-impressionistiselle värimaalaukselle. Saatuaan valmiiksi vuonna 1907 suuren freskomaalauksensa Tampereen Johanneksen kirkkoon hän keskittyi kuvaamaan valontäyteisiä maisemia ja saaristoaiheita puhtailla sekoittamattomilla väreillä. Ensimmäisiä raikkaita atmosfäärikuvauksia ovat mm. Helsingin edustalla maalattu Silta-arkkuja vuodelta 1908 ja spontaanit vesiväri- ja guassiharjoitelmat Helsingin satamasta kevättalvelta 1909.

Maalaus Poikia rannalla on yksi Enckellin värikauden kohokohtia. Aiheeltaan taiteilijan alkukauden poikateemoihin liittyvä teos syntyi kesällä 1910 nykyään Venäjälle kuuluvalla isolla kallioisella Suursaarella keskellä itäistä Suomenlahtea. Tänä kesänä Enckell työskenteli saarella yhdessä Verner Thomén kanssa. Molemmat taiteilijat pyrkivät innokkaasti soveltamaan uusia neoimpressionistisia teorioita. Thomé päätyi omissa tulkinnoissaan puhdasoppiseen täplämaalaukseen, kun taas Enckell maalasi samoilla kirkkailla, sekoittamattomilla väreillä mutta pidemmillä siveltimenvedoilla säilyttäen muodon kiinteyden ja ääriviivan. Teoksessa Poikia rannalla Enckell pyrki vangitsemaan kuuman pilvettömän iltapäivän valaistuksen ja tunnelman. Toteutus perustuu vastakkaissävyjen – keltaisen ja violetin, oranssin ja sinisen – rohkeille rinnastuksille, niin että myös siniset varjokohdat saavat lämpimän luonteen.

Helmikuussa 1911 Enckell matkusti Pariisiin valmistelemaan Helsingin yliopiston Uusmaalaiselta osakunnalta saamaansa tilausta osakuntatalon porrashallin koristemaalauksiksi. Keväällä hän ikuisti hotellinsa ikkunasta avautuvan Seine-jokea ja Pont Royal -siltaa kuvaavan näkymän. Työn etualalla näkyy hevosajoneuvojen jono ja lehdetön puu, jonka takana on kaksi pitkää proomua laituriin kiinnitettyinä. Vastakkaisella rannalla erottuva korkea rakennus on Le Pavillon de Flore. Pariisissa Enckell kiinnostui murrettuja värejä käyttävistä Pierre Bonnardista ja Edouard Vuillardista, joilta saadut vaikutteet heijastuivat suoraan mm. Pont Royal -maalauksessa. Kirkkaiden ja puhtaiden violetin ja vihreiden sävyjen rinnalle hän löysi hillitympiä, kokonaisuutta pehmentäviä sekoitettuja värejä. Enckell tulkitsi rantakadun elämää kuten impressionistit, kevyesti nopeina vaikutelmina. Vuonna 1912 piti kansainväliseen väritaiteeseen orientoitunut Septem-ryhmä ensimmäisen näyttelynsä Helsingissä. Enckell, joka oli Thomén ja Finchin ohella yksi ryhmän perustajista, esitteli näyttelyssä neljätoista työtä, mm. Pont Royal -maalauksen yhdessä kolmen muun Seinen rannoilla maalatun Pariisin-näkymän kanssa.