Jalmari Ruokokoski

1886 –1936

Jalmari Ruokokoski tunnetaan ensimmäisenä oikeana suomalaisena boheemitaiteilijana, viihdyttäjänä ja klovnina, joka rakasti juhlia, sirkusta ja teatteria. Hänen uransa sai 1910-luvun alussa lentävän lähdön, hän menestyi ja tuotti muutamassa vuodessa ennen näkemättömän määrän väri-ilmaisultaan loistavia eksprerssiivisiä maalauksia.

Loppusyksyllä 1912 Ruokokoski matkusti yhdessä kollegansa Juho Mäkelän kanssa räätälimestari Rydengin luo Helsingöriin Tanskaan. Rydeng oli Tyko Sallisen vanha ystävä ja taidekeräilijä, jonka kodissa pohjoismaisilla ja myös suomalaisilla taiteilijoilla oli mahdollisuus asua ja työskennellä. Ruokokoskeen iski hillitön maalausvimma. Viiden viikon aikana hän tuotti 59 maalausta, lähinnä muotokuvia isäntäperheen jäsenistä, mm. Amos Andersonin taidemuseon kokoelmiin kuuluvan, matroonamaisen rouva Rydengin muotokuvan.

Vuoden 1913 alussa hän palasi takaisin Helsinkiin. Helmikuussa hän järjesti paljon kohua herättäneen näyttelynsä Ateneumissa, josta myytiin kaikki mukana olleet 60 maalausta. Menestyksen huumassa juomiseen taipuvainen taiteilija aloitti viikkoja kestäneen juhlimisen, joka päättyi rahojen loputtua välirikkoon nuoren sirkustaiteilijavaimon Elviran kanssa.

Vielä samana vuonna levoton Ruokokoski matkusti Pariisiin. Juomiseen ratkennut taiteilija ei saanut täällä aikaan kuin muutaman maiseman ja muotokuvan sekä puhuttelevan ja arvoituksellisen omakuvan. Viimeksi mainitun työn hän toteutti tyypillisellä välittömällä ja luonnosmaisella tekniikallaan jättäen pohjan ruskean kartongin osittain näkyviin. Maalauksessa esiintyy tihrusilmäinen, yrmeä taiteilija, jonka vihertävän kalpeat kasvot kertovat pahoinvoinnista ja ahdistuksesta. Taustalle Ruokokoski maalasi kaksi maisemassa laukkaavaa alastonta naista. Ovatko nämä kenties hänen suloiset muusansa vaiko tuhoon ajavat syöjättärensä. Ihmisten seurassa ulospäin suuntautunut ja aina iloinen Ruokokoski paljasti omakuvissaan mielensä pimeän puolen. Useimmiten hän kuvasi itsensä vakavana, joskus jopa ylimielisenä; tulkinnat ovat henkisesti sukua Edvard Munchin raastavien itsetilityksien kanssa.