Alfred William Finch

1854 –1930

Alfred William(Willy) Finch, belgialais-englantilainen taidemaalari, graafikko ja keraamikko, oli nuoruudessaan mukana perustamassa Brysseliin kokeilevien taiteilijoiden ryhmää Les Vingt (Kaksikymmentä). Vuonna 1883 toimintansa aloittanut ryhmä pyrki uudistamaan kaavoihin kangistunutta kansallista taidetta ranskalaisten modernien esikuvien mukaan. Realistina aloittaneen Finchin kehityksen kannalta käänteentekeväksi muodostui tutustuminen neoimpressionistien Georges Seurat’n ja Paul Signacin maalauksiin Les Vingt-ryhmän näyttelyssä 1886. Näiden pointillistisesta maalaustavasta lumoutuneena hän ryhtyi soveltamaan omassa ilmaisussaan tieteellistä neoimpressionistista värijaotustekniikkaa, joka perustui optiikkaan ja näkemisen mekaniikkaan. Seuraavien vuosien aikana Finchistä tuli Théo von Rysselberghen ohella johtava ’täplämaalari’ ja väriuudistaja Belgiassa.

Ostendessa, Pohjanmeren rannikolla varttunut Finch erikoistui maisemamaalaukseen ja kuvasi mielellään meriaiheita. Aallonmurtaja Heystissä, joka on yksi hänen varhaistuotantonsa pääteoksia, on toteutettu Seurat’n ja Signacin esimerkkiä seuraten tiukan kurinalaisella divisionistisella tekniikalla pienillä vierekkäin asetetuilla täplillä. Vaikka teos on maalattu kymmenillä puhtailla, usein vastakkaisilla sävyillä, on värien synnyttämä kokonaisvaikutelma taiteilijalle tyypillisen hillityn tasapainoinen. Maalauksen sommittelu poikkeaa kuitenkin Finchin levollisuutta ja yksinkertaisuutta korostavasta linjasta. Kuvan rakenne tyrskyineen ja vaahtopäineen on voimakkaan dynaaminen, lähes dramaattinen. Teoksessa voi myös nähdä vaikutteita japanilaisista puupiirroksista ja ehkä art nouveauta enteilevää koristeellisuutta.

1890-luvun alussa Finch joutui toteamaan, ettei kuvillaan voinut ansaita elantoaan. Hän kiinnostui yhä enemmän keramiikan valmistamisesta luopuen kokonaan maalaamisesta vuonna 1893. Taideteollisuuden ja taidekäsityön arvostus oli Euroopassa ja myös Suomessa tähän aikaan nousussa, ja keraamikon ominaisuudessa hän tulikin Porvooseen vuonna 1897 johtamaan Louis Sparren omistaman Iris-tehtaan keramiikkaosastoa. Tehtaan sulkemisen jälkeen vuonna 1902 Finch muutti Helsinkiin, johon jäi pysyvästi asumaan elämänsä loppuun asti. Suomessa hänen roolinsa esikuvana, keramiikan opettajana ja eurooppalaisten modernien suuntausten välittäjänä muodostui merkittäväksi. Hän järjesti vuosittain oman taiteensa ateljeenäyttelyitä, osallistui yhteisnäyttelyihin ja oli mukana perustamassa yhdessä Magnus Enckellin ja Verner Thomén kanssa puhtaan paletin taiteen Septem-ryhmää.

Vuosisadan alussa Finch ryhtyi uudelleen maalaamaan. Hän hylkäsi ankaran divisionistisen värijaottelun ja työskenteli vapautuneemmin leveämmillä siveltimenvedoilla. Muutoksista huolimatta hän pysyi uskollisena nuoruutensa kirkkaalle värimaailmalle ja objektiivisuuden tavoittelulle. Vuodesta 1905 lähtien, vaimon ja lasten muutettua Lontoon lähistölle Twickenhamiin, Finch matkusti vuosittain Englantiin perheen luokse. Sigurd Frosteruksen kokoelmassa on useita näillä seuduilla eloisasti maalattuja maisematutkielmia sekä Doverin karuja liitukallioita esittävä maalaus, jonka vaalea väritys muodostaa poikkeuksen Finchin tuotannossa. Frosteruksen kokoelmaan kuuluu myös monumentaalinen merimaisema Suursaarelta, jossa Finch työskenteli yhdessä Verner Thomén kanssa helteisenä keskikesänä 1912. Värikontrasteiltaan lähes räikeä työ oli esillä yhdessä 33 muun teoksen kanssa Finchin runsaasti huomiota herättäneessä yksityisnäyttelyssä Pariisissa vuonna 1912. Näyttelyä koskevissa arvosteluissa Finch asetettiin oppimestarinsa Signacin rinnalle, mutta samalla pahoiteltiin hänen kaukaista pohjoista asuinpaikkaansa.