1. 1878

    Kemiönsaarelainen Amos Anderson syntyy

    Amos Anderson syntyi Kemiönsaaressa Turunmaan saaristossa pienviljelijäperheeseen syrjäisessä Brokärrin kylässä syyskuun 3. päivänä 1878.

    Amos Anderson
  2. 1900

    Kansatalouden ja vakuutusalan opiskelija

    Amos kävi ruotsinkielistä kauppakoulua vuonna 1898 Turussa. Hän opiskeli kansantaloutta ja vakuutusalaa vuosina 1900–02 Göttingenissä ja lyhyen ajan Lontoossa. Hän ei kuitenkaan suorittanut opintojaan loppuun. Muutettuaan vuonna 1902 Helsinkiin hänestä tuli nopeasti huomattava liikemies ja teollisuusyrittäjä.

  3. 1905
    1907

    Talouslehtien ja mainostoimiston perustaja

    Amos ryhtyi pian myös julkaisemaan talouslehtiä. Försäkrings Tidskrift alkoi ilmestyä 1905 ja Mercator 1906. Vuonna 1907 Amos Anderson perusti mainos- ja ilmoitustoimiston Nordiska Annonsbyrån ja kaksi vuotta myöhemmin Mercatorin kirjapainon ostamansa tontin Yrjönkatu 27 sisäpihalle. Vuonna 1911 hän perusti lyhytikäiseksi jääneen Dagens Tidningin, jonka päätoimittajana oli legendaarinen Guss Mattsson.

  4. 1917

    Maan suurin litografian yrittäjä ja Hufvudstadsbladetin omistaja

    Kun Amos Anderson sai vuonna 1916 Tilgmannin kirjapainon osake-enemmistön haltuunsa, hänestä tuli maan suurin litografisen alan yrittäjä. Hän osti Suomen suurimman ruotsinkielisen päivälehden Hufvudstadsbladetin ja iltapäivisin ilmestyneen Svenska Pressenin vuonna 1921. Hufvudstadsbladetin päätoimittajana hän toimi vuosina 1928–1936.

  5. 1920
    Luku

    Liikemies, romantikko ja keskiajan ystävä

    Tarinan mukaan Amos Andersonilla oli kaksi eri persoonallisuutta: aamupäivän Amos oli määrätietoinen liikemies, iltapäivän ja illan Amos taas tunteikas seuraihminen, taiteiden ja kulttuurin ystävä. Kovan kuoren alta paljastui mystiikkaan ja uskonnollisuuteen taipuvainen romantikko. Amos Anderson oli erityisen kiinnostunut keskiajan taiteesta, musiikista ja seremonioista. Vuonna 1921 hän julkaisi laajan teoksensa Suomen keskiaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Vanhojen kirkkojen restaurointi kiinnosti häntä niin paljon, että hän tuki tätä toimintaa taloudellisesti mm. Turussa, Paraisilla ja Kemiössä. Vuonna 1927 hän sisusti talonsa ylimpään kerrokseen yksityiskappelin urkuineen.

    Kiinteistösijoittaja

    Jo ennen ensimmäistä maailmansotaa hän ryhtyi kartuttamaan omaisuuttaan hankkimalla kiinteistöjä Helsingin keskustasta. Vuonna 1913 hän rakennutti itselleen Yrjönkadulle asuin- ja toimistorakennuksen, jossa Amos Andersonin taidemuseo nykyään sijaitsee. 1920-luvulla hän omisti jo suuren osan nykyisestä Forumin korttelista.

    1. 1922
      1927

      Kansanedustaja ja presidenttien ystävä
      Amos Anderson osallistui myös politiikkaan kansanedustajana 1922–27 ja presidentin valitsijamiehenä 1937, 1940 ja 1943. Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat presidentit P.E. Svinhufvud ja Kyösti Kallio. Vuonna 1940 hän lahjoitti Suomen valtiolle Meilahdessa sijaitsevan Tamminiemen huvilan tasavallan presidentin asunnoksi. Tänään rakennuksessa toimii Urho Kekkosen museo.
      Amos Anderson ja Presidentti Urho Kekkonen Amoksen 80-vuotispäivänä.
    2. 1923

      Näytelmäkirjailija
      Amos Anderson kokeili siipiään myös teatterin alalla. Hänen kirjoittamansa keskiaikaan sijoittuva legendanäytelmänsä Vallis Gratiae sai kantaesityksensä Ruotsalaisessa Teatterissa vuonna 1923. 1930-luvulta 1950-luvun alkuun hän ohjasi sarjan näytelmiä, joista huomattavin, Hugo von Hofmannsthalin Suuri maailmanteatteri, esitettiin useilla näyttämöillä Suomessa ja myös ulkomailla.
  6. 1930
    Luku

    Mesenaatti

    Amos Andersonin mesenaattitoiminta oli laajaa ja pitkäjänteistä. Hänellä oli läheinen suhde Ruotsalaiseen Teatteriin, jonka korjaustyöt hän rahoitti 1930-luvun puolivälissä. Hän teki 1950-luvulla aloitteen klassisen kulttuurin tutkimusta harjoittavan Suomen Rooman instituutin perustamiseksi, ja rahoitti renessanssihuvila Villa Lanten oston instituutin tyyssijaksi.

    Hän antoi myös huomattavan tuen Helsingin Taidehallin rakentamiseen 1920-luvun lopussa. Amos Anderson ei myöskään unohtanut nuoruutensa Turkua, mikä ilmenee mm. hänen tuestaan Åbo Akademille. Korkeakoulun useat hankkeet rahoitettiin hänen lahjoittamilla varoillaan. Kiitokseksi hänet vihittiin akatemian kunniatohtoriksi vuonna 1948.

  7. Presidentti Svinhufvud hirvijahdissa Söderlångvikissä 1935
    1. 1930

      Maaseudun ystävä
      Vaikka Amos Andersonin liiketoimet keskittyivät etupäässä pääkaupunkiin, säilyi hän aina sydämeltään turunmaalaisena. Vuonna 1927 hän osti Kemiönsaarella Dragsfjärdin kunnassa sijaitsevan Söderlångvikin tilan ja laajensi päärakennusta 1930-luvulla arkkitehti W.G. Palmqvistin piirustusten mukaan. Täällä hän vietti suuren osan vapaa-ajastaan kuolemaansa saakka ja avasi usein ovensa ystävilleen ja vieraileville ryhmille.
  8. 1940

    Konstsamfundetin perustaja

    Poikamiehenä pysytellyt Amos Anderson perusti vuonna 1940 yhdistyksen nimeltä Föreningen Konstsamfundet, jonka hän testamentissaan määräsi ainoaksi perijäkseen. Yhdistyksen keskeisenä tehtävänä on tukea suomenruotsalaista kulttuuria mm. musiikkia, kirjallisuutta, kuvataidetta, teatteria, journalismia, ammattikasvatusta ja julkaisutoimintaa vuosittain jaettavilla apurahoilla. Amos Andersonin toivomuksen mukaan Föreningen Konstsamfundet ylläpitää myös hänen nimeään kantavaa taidemuseota ja Söderlångvikin museota. Museoiden kokoelmien runkona on Amos Andersonin oma 250 taideteosta sisältävä kokoelma ja hänen kotinsa sisustus.

    Amos Anderson promovoitiin Åbo Akademiin kunniatohtoriksi vuonna 1948
  9. 1961

    Kemiöläinen Amos Anderson haudataan

    Amos Anderson kuoli Söderlångvikissa huhtikuun 2. päivänä 1961 82-vuotiaana ja hänet on haudattu Kemiön keskiaikaisen harmaakivikirkon viereen. Hänen hautakiveään koristaa Felix Nylundin muotoilema rintakuva.

Lisää tietoa Amos Andersonista:

Torsten Steinby: Amos Anderson. Föreningen Konstsamfundets publikationsserie II. Esbo 1979.

Torsten Steinby: Amos Anderson. Press och kultur. Föreningen Konstsamfundets publikationsserie III. Helsingfors 1982.

Torsten Steinby: Elva uppsatser. Föreningen Konstsamfundets publikationsserie XIV. Helsingfors 1993.